torstai 24. huhtikuuta 2014

Gambialainen veistos

Olin pitkästä aikaa viettämässä tyttöjen iltaa uudella tyttösekoituksella, punatukkainen on naimisissa, samoin tummatukkainen (+ salarakas + kolme lasta) ja mustatukkainen tuoreessa seurustelusuhteessa oleva entinen työkaverini. Ja sitten tietty se pakollinen vaaleatukkainen sinkku. Minä. Koko ilta lähti jotenkin ihan spontaanisti käyntiin, tapasin mustatukkaisen after work-tyyliin kahvilassa. Minä tissuttelin jo paremman aikaa omenaviiniä ja kuuntelin terassin pöydässä ystäväni - sanotaan vaikka MaryBellen - uusia havaintoja elämästä ekologisena ja raittiina. Siinä keskustelun ohessa hän jopa tilasi netistä kuukupin, tunsin itseni maailmanparantajaksi esimerkilläni. Pari tuntia hän siinä kuivin suin kärvisteli, kunnes yhtäkkiä tilasi kolme kaljaa putkeen ja osti minulle pöytääntyrkyttäjältä ruusun. Samoihin aikoihin punatukkainen MaryKate oli toisaalla ottanut sen verran pohjia, WhatsApp alkoi laulamaan, eikö voitaisi siirtyä jonnekin autuaammille metsästysmaille. Tottakai! MaryBelle oli jo sen verran hiprakassa, että sain puhuttua sen helposti mukaan silläkin riskillä, etten ollut ennen ollut sen kanssa baarissa. Note to myself for the next time: think twice.

Menimme keskustan tanssiraflaan, MaryKate toi mukanaan MaryAnnen, n. viisissäkymmenissä olevan eroa tekevän pienten lasten äidin, meikitön nainen jolla oli ruudullinen flanellipaita ja selkäreppu. (Shame on me, myöhemmin selvisi että MaryAnne on vain vuoden minua vanhempi). Aluksi olimme kaikki hieman hämmentyneitä, kun MaryBelle suuntasi suoraan tyhjälle tanssilattialle venkoilemaan siinä missä me muut parkkeerattiin ainakin kolmen tuopin ajaksi baaritiskille. MaryBelle jauhoi vain hajuvedestäni jota oli kämpilläni vastoin ekologista elämänkatsomustaan kaulalleen ruiskauttanut, sillä oli kuulemma maaginen vaikutus joka on sekoittanut sen pään.... ehh... luulen että hän itse sekoitti vierasperäiset sanat perfume & alcohol.

Mä olen huomannut, että parhaat keskustelut ovat aina joko kotibileiden keittiössä, röökikopissa tai parvekkeella, joka tapauksessa juuri siellä missä ei ole pehmeitä sohvia, lämmitystä tai pöytiä mihin lasinsa laskea. Noh, tällä kertaa olin partsilla. Mielestäni koko yön. Pikkuhiljaa partsi täyttyi ja kokoajan tuli uusia ihmisiä kenen kanssa jutella. Ihan parasta! Kuulin kohteliaisuuksia tyyliin "miten joku voi olla 36 ja noin cooool, en ole ikinä puhunut noin vanhalle, sä näytät ihan 22-vuotiaalta" ;) Tietenkin, kiitos Q10 ja vihreä tee! Siinä sivussa tein kaamean huomion, iPhonen valloittaessa maailmaa ei miesten baarivarustus - lompakko ja kotiavain - mahdukaan enää takataskuun, vaan on otettava järeämmät aseet käyttöön: vyölaukku on tehnyt ikävän paluun. Jopa täällä Keski-Euroopan sydämessä! En ole vielä päättänyt kumpi on kamalampi, yhdistelmä harmaista pieruverkkareista ja vyölaukusta VAI harmaista pieruverkkareista ja väärennetystä Luiskasta, passipussin näköisestä olalta ristiin roikkuvasta Louis Vuitton male handbagista made in Turkey. Toistan: järkyttävää.
What ever, tollasella ahtaalla partsilla joutuu melkeen pakosta ottamaan kontaktia vieraisiin ihmisiin, Abu Eritreasta, Märzel, aika monta turkkilaista poikaa ja veistos Gambiasta. Veistos Gambiasta tuli puhumaan ja lipsautin sen näyttävän ihan Veistokselta. Sillä oli sellaset mallimaisen kauniin suoraviivaiset piirteet ja se tuoksui kliseemäisesti kookokselta. Ei olisi pitänyt mainita mitään, mutta joo, vettä myllyyn vaan, hienoa Nikla! Siitähän ei meinannut päästä eroon sitten enää ollenkaan! Varmaan oli tarkoituksella valellut itsensä kookosöljyllä että kiiltelisi pimeässä kuunvalossa ja kookoksen tuoksu saisi naiset ajattelemaan valkoista hiekkarantaa ja tummaa miestä samaan aikaan. Muhun tää ei oikeen vetänyt koska olin lukenut tilastoista, että Dominikaanisen tasavallan ja Etelä-Korean lisäksi naispuolisen seksiturismin ykkösmaa on juuri Gambia. Mietin kokoajan että montaakohan keski-ikäistä, pyylevää daamia se oli jo Paradise Resortsin lakanoissa ehtinyt polkasta. Hmmm, ehkä nämä tiukkapipoiset ennakkoluulot veivät pohjan orastavalta rakkaustarinalta tämän 22-vuotiaan puumanpennun kanssa. En usko, but never say never.

Ainiin, täähän olikin tyttöjen baari-ilta! Mun täytyy sanoa, että olen aika huono BFF radalla, minä en jaksa huolehtia aikuisista naisista, tähän ikään pitäisi jo osata käyttäytyä ja tietää missä menee oman parisuhteen rajat. Onnekseni jokainen oli löytänyt itselleen mieleistään seuraa. MaryAnne sanoi suoraan, että "Heippa! Mä lähden nyt on tummahiuksisen tyypin kämpille, aviomieshän hoitaa lapsia tänään!". MaryBelle oli kadonnut jo aikaa sitten ja MaryKate lähti myös kaksin jonkun komean Suluhasen kanssa. Ironista kyllä, vain sinkku lähti yksin kotiin :D Tosin ei olisi tarvinnut, lähtiessä vuonna 1989 DDRssä syntynyt matematiikan ja fysiikan opiskelija Märzel pyysi minua luokseen katsomaan elokuvia. Tässä tapauksessa olen aika varma, että elokuvat tarkoittivat elokuvia.

Loppujen lopuksi oli ihan kiva baari-ilta, ei tullut mokailtu eikä morkkista - minulle. Seuraavana maanantaina sain tietää tarkempia yksityiskohtia MaryBellen loppuillasta, kun se tuli mun luo kylään ja murtui nyyhkien lattialle. MaryBelle olikin tottumaton parvekkeella olija ja antoi tiiviin tunnelman sokaista itsensä niin, että - omien sanojensa mukaan - se oli tanssilattialla vaihtanut kahden sekunnin pikaisen pusun (myöhemmin se vaihtui puolen tunnin häppeningiksi) jonkun randomin kanssa, saanut siitä humalaisen morkkiksen ja soittanut suorilta käsin aamulla kello neljä tuoreelle poikaystävälleen ja tunnustanut petoksen. Poikkis oli pistänyt poikki ja MaryBelle oli viettänyt koko krapulalauantain stalkkerinsa kanssa itkien metsässä. - Anteeks?! WTF?!?! Tähän kaikkeen oli syynä vain ja ainoastaan mun ihana hajuvesi joka Googlen mukaan sisältää feromoneja.... kymmenen kaljaa ja jekkupaukut olivat vain pieni lisä raittiin poloisen harha-askeleessa. Ymmärrän. Melkein.

Marilyn, unohda tippasi Chanel vitosta, suhaus Guerlain Mandarine Basilicia ja sinkkupäiväsi/parisuhteesi ovat over! The Wif of Evil!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti